Lokakuussa sataa
Lokakuussa täytytään melankoliasta
Lokakuussa tajutaan kesän auttamattomasti menneen ja kaivetaan kesäsäilöistä kaulahuivit, pipot ja aikojen kauhduttamat itsensä kusettamiseen tarkoitetut kierrätysilonaiheet, kuten ”ihanaa ku on vähän viileempää” ja ruska
Lokakuussa otetaan värikkäistä puista kännykkäkameroilla satoja samankaltaisia kuvia, mutta valitettavasti jäädään kuitenkin kauaksi auringonlaskukuvien panttaamasta ykköspaikasta, niin juustoisuudessa kuin kvantitatiivisestikin
Lokakuussa iloitaan juureksista ja lohduttaudutaan ajatuksella höyryävän kuuman kaakaokupin kera nojatuoliin käpertymisestä vieläpä vilttiin kääriytyneenä, muttei oikein voida olla varmoja, toteuttaako kukaan koskaan kyseistä fantasiaa (tuskin)
Lokakuussa kirotaan pimenevää päivää ja niljakkaita lehtiä kadussa
Lokakuussa kadehditaan toisten suppissaaliita
Livin’ La Vida Locakuussa, sillä hetkenä minä hyvänsä saatetaan muuttua kurpitsoiksi; Paksuun kuoreen kaiverretun kohmeisen kestovirneen elävöittää läpättävä liekki ja sen sammuttua katsellaan samalla ilmeellä Master Chef Australiaa kevääseen asti
Lokakuussa on paljon vikaa, mutta marraskuuhan on vielä huonompi