When my drawer’s block was at its worst, I thought I’d just do something, anything. That’s when I started coloring squares one by one on the cover of my sketchbook. Back to square one!
Ina Ytterin syntymäpäiväennuste
[IWANNABEFOREVERDRAFT]
Tähän postaukseen kerätään “kaikki” Ina Saarisen El. Ina Ytterin syntymäpäiviin liittyvät asiat. Tietoja pyritään päivittämään reaaliaikaisesti, mutta parhaiten pääsee osallistumaan soittamalla numeroon +358442856058 tai ilmestymällä johonkin tapahtumapaikoista sopivaan aikaan, tai sekä että, eli eka tuut hollille ja sit tuuttuut ku kilautat, tai toisteppäin. Mukaan saa liittyä missä tahansa vaiheessa ja viihtyä juuri niin kauan kuin valitsee ja valloittaa. Huom: Koska olen huono saamaan asioita valmiiksi, kannattaa tähän suunnitelmaan suhtautua kuten mihin tahansa ennusteeseen; en todella tiedä mitä tästä tulee, ja sehän tässä onkin kaikkein riemukkainta! Tämä tarkoittaa, että tilanteen mukaan mennään, ja sinäkin voit vaikuttaa!
HÄSHTÄGIT: #inaytter36vee #popupbday
TEEMAT: Markkinat, Elämäntaide, Aktivismi, Naatiskelu
TORSTAI 12.10.2023
08:00 Aamukahvit, kylttityöpaja ja gear checki Fredalla
“Jos mää laitan kahvit tulille ni tuuk sää hörppäsee?” Voidaan siinä samassa varmistaa vaatetustemme sää–hän -sopivuus ja toki askarrella kyltit talon materiaaleista. Sään sattuessa talo tarjoaa sadevarusteita lainaksi / tuon voit pitää -periaatteella .
09:00 Vapaata seurUstelua sekä yleistä kohellusta
Inan kahvi on jo kylmää, mutta päivänsankari Prinsessa Itsekkinen sauhuaa kuumuuttaan. Ehtisikö jossain vaiheessa rentouttavaan vaahtokylpyyn? Jaossa “Voiks joku tulla pitää mun shampanjaa?”, ynnä muita vastuutehtäviä. “Hyvää palvelusväkeä on nykyään vaikea löytää!”
10:30 Ryhmittyminen mielenosoitusta varten alkaa
Orientaatioperiodi on ohi. Fredalaiset ulostautuvat neljäykkösestä Bulen ja Lönkan väliselle pätkälle, josta lähdetään etenemään kohti Eduskuntataloa siinä 10:45 kieppeillä. Olemme varmasti varustautuneet vähintään nokkahuiluin, mutta jollakulla saattaa olla jokin eriskummallisemmankin muotoinen torvi.
Mikä ihmeen miekkari?
〰️
Mikä ihmeen miekkari? 〰️
Ei julmia leikkauksia – Nej till omänsklig politik – No to inhumane politics!
Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistys järjestää yhdessä useiden muiden kolmannen sektorin (eli järjestöjen) toimijoiden kanssa yhdessä mielenilmaisun torstaina 12.10.2023 kello 11-14 Helsingissä Eduskuntatalon edustalla.
11:00
Miekkaris mestoil täs vaihees
Sinne on salee tulos ihan huolel tyytymätönt jengii, eli tsiigataan sit jostain itellemme jotkut strategiset “Mahuumahuu!” -paikat. Lippua pidetään korkealla.
11:30
Alamme Siirtyä kohti MusiikkitalOn urkuja
Siellä voimme lämmitellä, ja miten hienosti!
12:00–12:30
Urkumatineah, fuck yeah!
Sibelius-Akatemian urkumusiikin opiskelijat esiintyvät.
Ohjelma:
HEIDI KORHONEN-BJÖRKMAN
FORSTER & ANDREWS -URUT
Einar Englund (1916-1999)
Passacaglia (1971)
Riikka Talvitie (1970-)
Valon taide (1999)
II Koraali – Valon taittuminen
Franz Liszt (1811-1886)
Preludi ja fuuga nimestä B-A-C-H, 1855/1870)
12:30–14:30 Miekkari jatkuu
Ina ei ainakaan jaksa olla loppuun asti, mutta tässä välissä ehtii vielä ällistellä toinen toistaan tyytymättömän kansalaisen runsaspäisyyttä. Herkkusuut hivuttautunevat hernaritykin ulottuville varmaan siinä hetikuherää. Kuumista juomistakin kuulin juoruttavan, mutta mahtavatko kehdata korkata glögikautta?
15:00 eli viistöist
ja koska vähintään viis teist osallistuu ehtoolliselle, ja vaikka mä en ole Jeesusta nähnytkään, on silti mahdollisuutenamme promeneerata Kaartinkaupunkiin Andreas tsyrkkanin ruokajakelun kautta, joka internetin mukaan jakaa klo 16:30 alkaen, mutta Köpi on muistaakseen käynyt siellä jo varhaisempinakin ajankohtina ja “aina saanu”.
17:00–> Illallista & loppujuhlia vietellään ja valmistellaan yhtäaikaisesti rennoissa tunnelmissa
To be continued…
Tapahtumapaikat
Freda
Eduskuntatalo
Musiikkitalo
Joitakin syntymäpäiväetikettiin liittyviä huomautuksia
pukukoodi: en puutu
lahjat: en tarvitse, mutta saatan vastaanottaa ylijäämäsi, esim. kulttuurisetelit yms. lipukkeet
asenne: kuha on kivaani
safer space
Livin' La Vida Locakuu
Lokakuussa sataa
Lokakuussa täytytään melankoliasta
Lokakuussa tajutaan kesän auttamattomasti menneen ja kaivetaan kesäsäilöistä kaulahuivit, pipot ja aikojen kauhduttamat itsensä kusettamiseen tarkoitetut kierrätysilonaiheet, kuten ”ihanaa ku on vähän viileempää” ja ruska
Lokakuussa otetaan värikkäistä puista kännykkäkameroilla satoja samankaltaisia kuvia, mutta valitettavasti jäädään kuitenkin kauaksi auringonlaskukuvien panttaamasta ykköspaikasta, niin juustoisuudessa kuin kvantitatiivisestikin
Lokakuussa iloitaan juureksista ja lohduttaudutaan ajatuksella höyryävän kuuman kaakaokupin kera nojatuoliin käpertymisestä vieläpä vilttiin kääriytyneenä, muttei oikein voida olla varmoja, toteuttaako kukaan koskaan kyseistä fantasiaa (tuskin)
Lokakuussa kirotaan pimenevää päivää ja niljakkaita lehtiä kadussa
Lokakuussa kadehditaan toisten suppissaaliita
Livin’ La Vida Locakuussa, sillä hetkenä minä hyvänsä saatetaan muuttua kurpitsoiksi; Paksuun kuoreen kaiverretun kohmeisen kestovirneen elävöittää läpättävä liekki ja sen sammuttua katsellaan samalla ilmeellä Master Chef Australiaa kevääseen asti
Lokakuussa on paljon vikaa, mutta marraskuuhan on vielä huonompi
A professional chair picker
In my master’s thesis in December 2017 I suggested that to be a scenographer is essentialy to pick a chair. That would make me a professional chair picker.
Mä muistan ku tuolit tuli muotiin joskus 2013. Kyl se vähän ärsytti ku jengi otti vaan kaikki hyvät puolet tuoleist eikä koko ideologiaa, ku mulla tosiaan lavastajana on tuoleihin sellanen erityinen viha–rakkaussuhde. Yleensä ennenku on mitään, ja viimeistään sitte ku on jo kaikki, kuuluu kysymys että: “No missäs näyttelijät istuu,” ja joka kerta mä mietin hiljaa mielessäni et ei saatana, onks niiden taas pakko istua, huokaisen syvään ja rupeen sit miettii sitä tuoliasiaa. Yksi tuoli kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kel tuoli on, se tuolin kätkeköön. Ken toiselle tuolia kaivaa, hän itse siihen lankeaa. Tuolit. Ne valvottaa mua öisin. Ne liikuttaa mua ympäri pääkaupunkiseutua. Kerran mä olin luvannu hakea kolme tuolia kerralla Itiksestä ja jouduin pyytää ohjaaja Wallgrenia ja kirjailija Gröndahlia mukaan kantamaan. Ainoa hyvä puoli on istumapaikka omasta takaa julkisessa kulkuvälineessä. Niitähän ei siis millään pakettiautoilla haeta. Eniten vituttaa se, et tuoli on niin vitun perus, mut samal se on ehkä erikoistunein huonekalu ikinä. Väärinvalittu tuoli voi viedä uskottavuuden koko muulta lavastukselta, ja sit jos on pelkkä tuoli, siihen saattaa joutuu tiivistää kokonaisen aikakauden tai henkilöhistorian. Just siinä tapauksessa tuoli on ihan helvetin tilallinen ja enemmän. Jos en muuta oo lavastuskoulus oppinu, ni ainaki mä oon tosi hyvä valitsee tuolin.
korv och dryck gift wrap!
Christmas time – the triumph of Consumerism! Well, if you need to consume, consume responsibly. To prove a point I’m extending my korv och dryck trash brand to cover gift wrapping – trash food themed, of course. They are hand (potato) printed onto waste papers and yes, I do think they look delicious! I’m quite a bit fond of the technique and the rough stencil-like print it gives. Steal the idea and make your own or come buy mine from either Lapinlahden joulumyyjäiset or Oivan joulumarkkinat. I might add some leftovers in my soon-to-open online shop, so stay tuned. ;)
Chairperson of YOK
Time flies, I thought today when I uttered out loud that I’ve been part of Helsinki University Photography Society (Ylioppilaskamerat ry or YOK) since 2007. That’s more than ten years! But 2019 will be special; in the election meeting today I was chosen as the new chairperson for next year. I’m very grateful for the trust I’m given, not to mention the opportunity to learn and to develop the society of my heart.
Here is an unofficial board photo of me from 2013. My title was as fancy as “art director”, but although I had some vision back then, I was more of a hangaround than any kind of a leader. This time I will do better.
Cult of Euphoria short film workshop
Look! We made a crappy Halloween shortie in two days. I find it kind of funny!
Cast: Krista Antila, Ina Ytter
Script: Krista Antila, Helmi Donner, Ina Ytter
Director: Ina Ytter
Cinematography: Jimi Ernola
Editing: Krista Antila, Helmi Donner, Ina Ytter
Music: Tuomas Ylikylä
Prop shopping
I’m currently working with Saastamoinen Foundation, doing space design for the foundation’s 50th anniversary event in Kattilahalli, including four themed lounge areas; Rococo, Hunter’s fire room, Safari/Age of Discovery and English tea room. The best part of the project is the amount of detail going in the lounges and thus getting to hoard ridiculous objects like these justly and with a budget.
50 Likes, 1 Comments - Ina Ytter (@inaytter) on Instagram: "#props #paris #kitch #thriftstorefinds"
Not doing shit
I thought being unemployed would be great fun, not having to do any stupid shit I don’t believe needs to be done. But sadly I’m not doing any other shit either. Mostly day dreaming and mood swinging from ”it’s ok” to ”i’m worthless”. Also finding television a form of fun after years of systematic loathing. It’s like I’m avoiding doing things I’d like to get done to protect myself from not getting them done anyway. Does that make any sense? No it doesn’t. But here’s a fucking fabulous photo of me I got done yesterday. I figure the thinking goes something like ”perhaps if I get a lot of likes I’ll feel more worthy and get things done” even though I know all it does is it makes me obsessively check my phone for that instant gratification called likes all day, pushing my true goals ever further. So stupid.
Featured in New YOK
Some few years ago I was featured in the first issue of a photo mag called New YOK – the now semi annual publication of Helsinki University Photo Society (YOK). To be fair I also got to design the layout and did mini interviews via Facebook messenger with some of the photographers featured in the issue. Below is what was in there from me. You can look at the whole issue here.
“Omistan paljon kameroita, koska pidän niistä esineinä.
Joskus otan niillä myös kuvia. Opiskelen lavastusta, mutta en
yleensä ota lavastettuja kuvia. Todellisuus on mielenkiintoinen
Kaikki kiinnittävät huomiota ihan eri asioihin. Valokuvaus on
minulle pikkujuttujen ja fiilisten tallentamista. Yritän tallentaa
kuviini todellisuuden sellaisena, kun olen sen jonain tiettynä
hetkenä kokenut. Haluaisin, että katsojalle välittyisi kuvasta myös
läsnäoloni kuvaustilanteessa.”
