Lokakuussa sataa

Lokakuussa täytytään melankoliasta

Lokakuussa tajutaan kesän auttamattomasti menneen ja kaivetaan kesäsäilöistä kaulahuivit, pipot ja aikojen kauhduttamat itsensä kusettamiseen tarkoitetut kierrätysilonaiheet, kuten ”ihanaa ku on vähän viileempää” ja ruska

Lokakuussa otetaan värikkäistä puista kännykkäkameroilla satoja samankaltaisia kuvia, mutta valitettavasti jäädään kuitenkin kauaksi auringonlaskukuvien panttaamasta ykköspaikasta, niin juustoisuudessa kuin kvantitatiivisestikin

Lokakuussa iloitaan juureksista ja lohduttaudutaan ajatuksella höyryävän kuuman kaakaokupin kera nojatuoliin käpertymisestä vieläpä vilttiin kääriytyneenä, muttei oikein voida olla varmoja, toteuttaako kukaan koskaan kyseistä fantasiaa (tuskin)

Lokakuussa kirotaan pimenevää päivää ja niljakkaita lehtiä kadussa

Lokakuussa kadehditaan toisten suppissaaliita

Livin’ La Vida Locakuussa, sillä hetkenä minä hyvänsä saatetaan muuttua kurpitsoiksi; Paksuun kuoreen kaiverretun kohmeisen kestovirneen elävöittää läpättävä liekki ja sen sammuttua katsellaan samalla ilmeellä Master Chef Australiaa kevääseen asti

Lokakuussa on paljon vikaa, mutta marraskuuhan on vielä huonompi